Luonto

Kuva: Paula Lehtimäki

Laajasalon luonto

Teksti © Antti Salla

Tämän tekstin tarkoitus on antaa tiivis yleiskuva Laajasalon elollisesta ja elottomasta luonnosta, jotta lukijoilla olisi käsitys siitä, minkälaisessa luonnonympäristössä asumme. Kun Laajasalon luontoa säilytetään tai tuhotaan, jokaisen täällä asuvan on hyvä tietää, mihin nämä toimet oikeastaan kohdistuvat.

Laajasalo on Helsingin suurin saari

Laajasalo on Helsingin suurin saari, jonne mahtuu monenlaista luontoa. Rantaviiva on mutkikas, joten sitä kertyy yhteensä noin 25 km. Lisäksi rantaa lisäävät Laajasalon kaupunginosaan kuuluvat pienet saaret kuten Pyysaari, Killingholma, Repossaari, Matosaari, Pitkäluoto ja Varisluoto. Laajasalo on geologialtaan tyypillistä Etelä-Suomen rannikkoaluetta. Maasto muodostuu kallio- ja moreenimäistä, joiden välisissä laaksoissa pintamaa on savea. Lisäksi Laajasalossa on muutama hiekka- ja soramuodostuma.

Laajasalossa, kuten kaikkialla muuallakin, elollisen luonnon lajisto ja sen runsaus riippuvat ilmastosta, maaperästä vesineen sekä ihmisen toimista. Ihmisen luontoon vaikuttava toiminta on täälläkin ollut metsätaloutta, maataloutta, talojen, teiden ja puistojen rakentamista sekä luonnon saastuttamista. Näistä rakentaminen on voimakkaimmin vaikuttanut Laajasalon luontoon. 

 

Kuva: Riitta Brelih

Kalliokin on luontoa

Kallioalueet ovat tyypillisesti lähes paljaita tai niillä kasvaa harvassa mäntyä. koivua ja pihlajaa. Korkein kalliolaki Laajasalossa on Patterinmäki Aake Pesosen puistossa Gunillantien pohjoispuolella (n. 38 m merenpinnan yläpuolella). Muita korkeita mäkiä ovat Kaitalahden pientaloalueen itäpuolinen kallio (n. 33 m mpy), Kruunuvuori Laajasalon länsirannalla (n. 31 m mpy) ja Jollaksen Tonttuvuori (n. 30 m mpy). 

Kallioalueiden arvokkaita luontokohteita ovat esimerkiksi hiidenkirnut ja erikoiset kivilajit ja mineraalit. Gunillanraitin pohjoispäässä on pienehkö hiidenkirnu ja Jollaksen Tonttuvuoren pohjoisrinteessä on komea kaksoiskirnu. Tahvonlahdessa voi ihmetellä vanhaa rautakaivosta, joka on luonnonsuojelualuetta. Laajasalontien tieleikkauksessa Kuukiventien kohdalla voi tarkastella vulkaanista liusketta ja kalkkikiveä, ja Vuorilahden mereen rajoittuvan granaattilouhoksen alueella kallio on paikoin pelkkää granaattia. Tullisaaren puistossa oleva lampi on vanha kalkkilouhos. Koirasaarentien pohjoispuolinen alue on luokiteltu Suomen ympäristökeskuksessa "valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi" http://www.laajasalo.net/laajasalo/kuvagalleria/valtakunnallisesti_arvokas_kalli/. Rantojen silokallioilla voi tutkia esimerkiksi mannerjäätikössä olleiden kivien tekemiä uurteita ja muita kulutusjälkiä. Laajasalossa on useita suuria siirtolohkareita, jotka ovat kulkeutuneet tänne jäävuorten mukana Viipurin rapakivialueelta.

 

Tahvonlahden kärki (Kuva: Riitta Brelih)

 Maaperä vaikuttaa luontotyyppiin

 Moreenimailla on usein havu- ja sekametsiä, mutta myös lehtoja. Jyhkeät kuusimetsät esimerkiksi Tahvonlahden alueella, Aittasaaressa ja Jollaksessa sekä Tahvonlahden lehto kasvavat moreenialueilla. Hiekka- ja soramaat ovat tyypillisiä kuivan mäntymetsän kasvupaikkoja. Sellaisia nähdään ainakin Tahvonlahdenniemellä, joka on komea soraharju, sekä Yliskylän eteläpuolisen uimarannan alueella, jossa hiekka on levinnyt muinaisen jäätikköjoen suistoksi. Uimarannan pohjoispuolella voi nähdä muinaisen rantavallin, jossa kasvaa nykyään tiheä nuori kuusikko. Tämän ja meren välissä on suojelluksi luontotyypiksi luokiteltu hiekkarannan osa.

Kosteat ja saviset laaksot ovat useimmiten raivattu pelloiksi, ja ne, jotka ovat säästyneet myöhemmältä rakentamiselta, ovat nykyään heinikkoisina niittyinä kuten Kaitalahdessa ja Tullisaaressa voi vielä nähdä. Lisäksi savikoita on Yliskylässä, Palloiluhallin ja urheilukentän kohdalla, Iso-Sarvastossa ja Jollaksessa. Rantaan rajoittuessaan nämä alavat kohdat ovat muodostuneet usein ruovikoiksi tai tervaleppäkorviksi, kuten esimerkiksi Tullisaaressa, Yliskylänlahden etelärannalla, Pikku- ja Iso-Sarvaston alueilla, Tahvonlahdessa, tai Hämeenapajan ja Jollaksenlahden perukoissa. Monissa painanteissa on suo tai harvemmin lampi, joista esimerkkejä ovat Kruunuvuoren suolampi, entinen Suomensuo, jossa on nyt kerrostaloja, sekä luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu Jollaksen räme.

Maaperän arvokkaita luontokohteita ovat Tahvonlahdenniemen soraharjun ja soiden lisäksi muinaisrannat. Esimerkiksi Jollaksentien ja Mesaanikujan liittymän pohjoispuolisella mäellä on nähtävissä muinainen rantakivikko.

 

Vanhaa havumetsää Tullisaaren eteläpuolella (Kuva: Riitta Brelih)

Laajasalossa on vielä toimivaa luontoa

Jotta luonto toimisi kokonaisuutena, sillä on oltava tilaa ja siksi viheralueiden pirstoutuminen on tuhoisaa luonnolle ja sen monimuotoisuudelle. Laajasalossa on yhtenäisiä viheralueita tai sellaisina toimivia alueita pääasiassa länsiosassa vyöhykkeellä Tullisaari–Kaitalahti–Tahvonlahti–Vuorilahti, ja itäosassa vyöhykkeellä Reposalmentie–Pikku-Sarvasto–Aittasaari. Myös Jollaksen rannoilla ja Itä-Jollaksessa on toistaiseksi säilynyt pieniä yhtenäisiä vihreitä alueita.

Lisäksi täällä on monia muita paikkoja, joilla voi niiden koskemattomuuden vuoksi voi aistia alkuperäisen luonnon tuntua. Kasviluonnon monipuolisuus ja laajuus heijastuvat myös eläimistöön. Nisäkkäistä Laajasalossa on tavattu ainakin seuraavia: orava, rusakko, metsäjänis, siili, kettu, kärppä, mäyrä, supikoira, piisami ja joitakin myyrä-, hiiri- ja lepakkolajeja. Matelijoista ja sammakkoeläimistä on tavattu ainakin sisilisko, joitakin sammakkolajeja ja vesilisko. Laajasalon nykyisestä käärmekannasta ei ole tietoa. 

Erilaiset kosteikot kuten suot, ruovikot, lehdot, korvet ja luhtaniityt ovat tunnetusti luonnoltaan monipuolisia ympäristöjä ja siksi niitä kannattaa suojella. Samoin vanhat metsät, etenkin jos niissä vallitsee ”hallittu hoitamattomuus”, ovat lajistoltaan rikkaita. Tämän voi havaita esimerkiksi menemällä alkukesällä myöhään illalla kuuntelemaan yölaulajia Tullisaaren itäpuolen ruovikkorantaan, tai kulkemalla Aittasaaren tai Tahvonlahden vanhoissa metsissä, joissa voi tavata vaikka valkoselkätikan.

Luonnon monimuotoisuuden tai erikoisten ja harvinaisten kohteiden säilyttämiseksi on Laajasalossakin tehty joitakin suojelu- ja rauhoituspäätöksiä. Luonnonsuojelualueita meillä on neljä: Jollaksen räme, Stansvikin lehto- ja kaivosalue Tahvonlahdessa, luotoryhmä Vuorilahdenpaadet sekä uusimpana Itäniityn laakso. Suojeltuja luontotyyppejä on kaksi, Kruunuvuoren lehmusmetsikkö ja Yliskylän uimarannan pohjoispuolinen hiekkaranta.

Rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä täällä on poikkeuksellisen paljon; Helsingin 33 kohteesta 7 on Laajasalossa. Nämä ovat: mukuramänty Kumianpään itäpäässä, suuri tammi Tullisaaren puistossa, vanha metsälehmus Tullisaaren eteläpuolella, toinen metsälehmus edellisen lähellä, suuri hopeapoppeli Holmanmoisionpolun varrella, suuri mänty Reposalmentien varrella ja suuri mänty Pohjois-Yliskylässä yksityisellä tontilla. Edellisten virallisesti noteerattujen kohteiden lisäksi Laajasalossa on useita kasvillisuudeltaan tai linnustoltaan arvokkaiksi todettuja alueita.

 

Kuva: Riitta Brelih

Luonnolla voidaan ajatella olevan kaksi arvoa. Toinen on käyttöarvo ihmiselle maiseman elementtinä, välineenä virkistymiseen tai hiljentymiseen, tai opetuksen tai tutkimuksen kohteena. Toinen arvo on luonnon itseisarvo, sen oikeus olla olemassa ilman tarkoitusta tai hyötyä ihmiselle. Laajasalossa on toistaiseksi kohtalaisen hyvin säilynyttä luontoa ja varsinkin rantoja on vielä säästynyt rakentamiselta. Kun luonto ja vapaat rannat käyvät vähiin, niiden arvo huomataan usein liian myöhään ja toimet niiden pelastamiseksi aloitetaan vielä myöhemmin. Luontoarvojen tuhoutuminen on kuitenkin käytännössä peruuttamatonta.

 

******************************

Laajasalossa on neljä luonnonsuojelualuetta: Jollaksen räme, Stansvikin lehto- ja kaivosalue Tahvonlahdessa, luotoryhmä Vuorilahdenpaadet sekä Itäniityn laakso.

http://www.laajasalo.net/laajasalo/luonto/laajasalon-luonnonsuojelualueet/

******************************