Uppby hemman 50-luvulla

Kuvat © Maria Hakokorpi-Jumppanen 

Laajasalon Yliskylän "Ylistalo" silloin kun se vielä oli Uppby hemman ja emäntänä Julia Lindberg. Valokuvan otti C. Grünberg kesäpäivänä 16.7.1953 ja kuvan omistaa Helsingin kaupunginmuseo. Tähän taloon sopii Axel Lindbergin historian kirjan teksti "...suurehko rakennus, joka käsittää keittiön, 2 kamaria, suuren salin sekä kaksi ullakkohuonetta, rakennettu siihen aikaan kun tila oli jaettu veljesten Carlin ja Andersin kesken; myöhemmin siihen on rakennettu veranta"

Rouva Julia Lindbergin olohuoneen ovipuoli eli Ylistalon sali silloin kun siellä vielä oli kaakeliuuni. Huonekalut edustavat 1800-luvun lopun kertaustyylejä, pääasiassa uusrenesanssia, johon on tullut vaikutteita uusbarokista. Näitä ovat astiakaappi, ruokapöydän tuolit, tarjoilupöytä ja kirjahyllykkö, joka on avoimien kirjahyllyjen edeltäjä. Sisustuksen myöhäisempää kerrostumaa tässä kuvassa edustavat tekstiilit. Pehmustetut nojatuolit yleistyivät pääasiassa vasta 1920-luvulla, ja kuvan "laiskanlinna" tuli muotiin 1930-luvulla. Sisustustekstiileistä 1920-luvulta alkanutta vaihetta kuvaavat boijekankaiset tyynyt ja pannumyssy, joihin kirjottiin reheviä kukka-aiheita.
Helsingin seudulla on hyvin kauniita ja tyyleiltään vaihtelevia kaakeliuuneja. Vaalea kaakeli oli käytössä jo 1700-luvulla, mutta kukkakuvioineen hyvin ajaton ja tulee lähelle vuosisadan vaihteen sisustusideoita. Kaakelit lienee valmistettu Herttoniemen tehtaassa.
Kuva Ylistalon salin ikkunoiden puoleiselta alueelta. Tyyli 1900-luvun alkupuolelta. Nurkkaus on jugendhenkinen, sohvakalusto edustaa 1910-lukua. Seurusteluryhmä ja neljä tuolia ovat myöhäisempää jugendia, joka oli muodissa vielä 1920- ja 1930-luvuilla, muut huonekalut ovat 1900-luvun sekatyylejä. Ryijyt tulivat suomalaisessa sisustuksessa uudelleen muotiin, kun U.T.Sirelius julkaisi teoksen Suomen ryijyt (1924). Huomattiin, että meillä on oma vuosisatoja vanha tekstiiliperinne, ja alettiin ottaa esille vanhoja ja suunnitella uusia ryijyjä. Kuvan ryijy sekä lampetit edustaat tyylillisesti juuri tätä vaihetta, 1920-lukua, kuten myös ryijyn detaljit: miekkaa pitelevät karhut ja kyntävä mies. Symmetriset suurikuvioiset matot noudattavat 1920- ja varsinkin 1930-luvulla vallinnutta muodikasta funkishenkistä sisustustyyliä, jossa on klassismin vaikutusta. Tummat kuviot sopivat sävyltään aikakauden suosimien tummanruskeiden huonekalujen yhteyteen. Sali on verhoista päätellen kesäasussa. Tämän vuosisadan puoliväliin asti oli tapana vaihtaa ikkunavergot vuodenaikojen mukaan. Ilmavat, kevyet verhot kuuluvat kesäsisustukseen, talvisin käytettiin raskaampia tummia sivuverhoja. Symmetrisesti sijoitetut kukkaruukut kuuluvat ikkunoihin, mutta 1900-luvulla ei enää saliin sijoitettu yhtä paljon palmuja tai myrtti- ja unelmaruukkukasveja kuin 1800-luvun lopulla. Osittain tämä johtui lämmityksen uudistumisesta.

Kuva Ylistalon verannan sisäpuolelta. Vilpola eli veranta on rakennushistoriallisesti suhteellisen nuori tulokas Ylistalon tapaisiin rakennuksiin. Yleensä parituparakennuksiin liitettiin ensin avokuisteja, mutta 1800-luvun kuluessa yhä useammin myös umpikuisteja. Tavallisten asuinrakennusten verannat saivat vaikutteita varakkaiden kaupunkilaisten huvilarakennuksista. Tiheäruutuiset ikkunat antoivat paljon valoa, joten verannoille sijoitettiin reheviä ruukkukukkia. Korituolit vilpoloiden sisustuksena tulivat muotiin 1800-luvun lopulla. Suomeen tuotiin pajusta valmistettuja korituoleja erityisesti Puolasta.