Seuran kannanottoja 2012

Aloite viljelypalstojen saamiseksi Laajasaloon 1.6.2012

Aloite viljelypalstojen saamiseksi Laajasaloon

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri, PL 10, 00099 Helsingin kaupunki,

Yleisten töiden lautakunta, PL 10, 00099 Helsingin kaupunki, ja

Rakennusvirasto, PL 1500, 00099 Helsingin kaupunki

Laajasalo-Degerö Seuraan perustettiin keväällä 2009 Viljelypalstatoimikunta, kun viljelystä innos­tu­neet laajasalolaiset huomasivat Stansvikin alueen asemakaavaluonnokseen merkityn viljelypalsta-alueen. Alkukesällä 2009 seura ilmoitti kirjeitse rakennusvirastolle kiinnostuksensa ryhtyä tulevan palsta-alueen vuokraajaksi. Leila Strömiltä rakennus­viras­tosta saatiin puhelimitse vastaus, että vuok­rasopimus voidaan tehdä vasta, kun alueen rakentamisesta on päätetty, mutta että hyvä­mainei­nen kaupunginosayhdistys on rakennusvirastolle sopiva palsta-alueen vuokraaja.

Alkuvuonna 2011 Kruunuvuoren osayleiskaava sai lainvoiman ja siinä Stansvik on osoitettu virkis­tysalueeksi. Stans­vikin asemakaava ei ole saanut lainvoimaa. Asemakaava viljelypalsta-alueineen hyväksyttiin valtuustossa 14.9.2011. Päätöksestä on valitettu Helsingin hallinto-oikeuteen.

Viljelypalstatoimikunnan hanke on ollut toistaiseksi esillä vain seuran kotisivuilla, mutta siitä huo­li­mat­ta halukkaita vil­je­lijöitä on ilmaantunut jo 35. He eivät ole päässeet töihinsä, koska viljely­pals­ta-aluetta ei ole vieläkään toteutettu.

Siirtolapuutarhojen ja kesämajojen lisäksi Helsingissä on 39 viljelypalsta-aluetta. Yksikään niistä ei sijaitse Laaja­sa­los­sa, ja ne ovat laajasalolaisille julkisella liikenteellä vaikeasti saavutettavissa tai edel­lyttävät venettä, kuten viereisen Var­tio­saaren viljelyalue.

Kaupunkiviljely lisää alueen yhteisöllisyyttä ja viihtyisyyttä ja luo alueelle positiivista identiteettiä. Viljelijöille reipas ulko­työ edistää niin mielen- kuin ruumiinterveyttäkin. Lapsille, ja meille aikui­sil­lekin, kasvun ihme on joka kerta mul­lis­tava kokemus.

Helsingin kaupungin ympäristöpalkinnon sai viime vuonna kaupunkiviljelyn uranuurtaja Dodo ry, joka on osoittanut, että kaupunkiviljely voi olla osa ruuantuotannon muutosta hajautettuun ja vähä­hii­liseen suuntaan.

Kaupungille viljelypalsta-alueet ovat edullinen ja hyödyllinen tapa palvella kaupunkilaisia ja Laaja­salossa, entisillä kar­ta­noiden pelloilla, on luontevaa jatkaa viljelyperinnettä. Stansvikin alueen noin 75 viljelypalstaa eivät tule tyydyttämään laajasalolaisten viljelyhaluja, ei etenkään öljysataman muu­tut­tua asuinalueeksi. Stansvikin lisäksi palstoja tarvitaan esi­mer­kiksi Sarvastonniitylle ja Tullisaareen lähemmäksi nykyistä asutusta.

Stansvik on merkitty osayleiskaavaan virkistysalueeksi ja palstaviljely on virkistysalueelle sopivaa toimintaa. Toi­vom­me, että rakennusvirasto jo tulevana kesänä rakentaa Stansvikin palsta-alueen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin myös muiden viljelypalsta-alueiden saamiseksi Laajasaloon sekä osoit­taa Laajasalosta lavaviljelyalueita.

Laajasalossa 1.6.2012

Anna-Riitta Summanen, puheenjohtaja

Markku Tilli, varapuheenjohtaja

Mielipide: Vartiosaaren ja Laajasalon itäisten osien kaavoitus 9.2.2012

Helsingin kaupunki

Kirjaamo

Pl 10

Kaupunkisuunnitteluvirasto

Viite: Vartiosaaren ja Laajasalon itäisten osien kaavoitus

Mielipide                      

Oheiseen Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta 15.6.2011 esittämäämme

mielipiteeseen viitaten haluamme toistaa saman näkemyksen koskien Vartiosaaren ja siihen liittyen Laajasalon itäisten viheralueiden kaavoitusta.

Pidämme tärkeänä Vartiosaaren säilyttämistä nykyisellään pääosin virkistyskäytössä. Kaupunkirakenteen muualla tiivistyessä virkistysalueiden merkitys ja tärkeys korostuvat entisestään. Tiivis asutus tarvitsee hyvät virkistysalueet, koska siten tuotetaan asukkaille terveyttä ja viihtyvyyttä. Virkistysalueiden sijaitseminen kohtuullisella etäisyydellä takaa, että ne ovat eri-ikäisten asukkaiden helposti saavutettavissa. Tämä tukee myös ikääntyvien terveyttä ja hyvinvointia ja vähentää palvelutarvetta. Lisäksi se on ekologista ja vähentää liikenteen haittoja, kun ei tarvitse lähteä automatkan päähän virkistäytymään.

Seuran näkemys on, että Vartiosaari ja Laajasalon itäiset osat tulee säilyttää kasvavan asukasmäärän ja yhä kauempaakin tulevien ihmisten virkistyskäytössä merenrantoineen, puistoineen ja Aittasaaren lehtomaisine, kasvillisuudeltaan rikkaine metsineen ja ulkoilureitteineen. Viime syksynä järjestetyssä Yliskylän käyttäjäkyselyssä kysyttiin asukkailta mm, mitkä alueet ovat heille erityisen tärkeitä hiljaisuuden, rauhan ja mielihyvän kokemuksen kannalta, ja pyydettiin nimeämään alueen erityinen helmi. Ylivoimaisesti eniten saivat mainintoja Aittasaari, Sarvaston puisto ja uimarannan tienoo ja kokonaisuutena itäiset viheralueet. Jos Vartiosaari rakennetaan asuinkäyttöön, asuinrakentaminen ja sen edellytyksenä mainittu raideliikenteen rakentaminen tuhoaisivat suuren osan näistä hiljaisista alueista. Yli 400 vastaajan otoksessa korostui asukkaitten tarve kokea hiljaisuutta omassa lähiympäristössä.

Helsingin yleiskaavan mukaisen Itä-Helsingin kulttuuripuiston merkitys kasvaa seudullisesti erittäin tärkeäksi, kun rakentamisen painopiste siirtyy itään päin ja kaupunginosat tiivistyvät. Laajasalo, Marjaniemi, Itäkeskus, Puotila ja Vartiosaari rantaviheralueineen kehystävät tätä merellistä puistoa, jonka keskeisenä helmenä on Vartiosaari, kuten Seurasaari on lännessä. Näin Vartiosaari tulisi merkitä kaavassa virkistysalueeksi.

Visiona on pidettävä mielessä, että Vantaan mahdollisesti joskus yhdistyessä Helsinkiin rakentamattomat merenranta-alueet koetaan metropolialueen asukkaitten kesken uudella tavalla yhteisinä ja äärettömän arvokkaina virkistyksen lähteinä. Helsingin vihersormet toimivat asukkaitten virkistysreitteinä ja eläimistön kulkureitteinä merenrannan ja sisämaan välillä.

Kaiken kaikkiaan Vartiosaaren rakentaminen asuinkäyttöön olisi korvaamaton menetys paitsi nyt eläville, myös tuleville helsinkiläisille sukupolville.

Helsingissä 9.2.2012

Laajasalo-Degerö Seura ry.

Anna-Riitta Summanen                                  Marja-Liisa Laakkonen

Puheenjohtaja                                                   Sihteeri

Valitus Helsingin hallinto-oikeuteen Borgströminmäen asemakaavasta 22.1.2012

Lyhennelmä valituksesta:

Helsingin hallinto-oikeus

Valitus Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 19/2011, 14.12.2011 tekemästä päätöksestä 258 § koskien Laajasalon kortteleiden nro 49040 - 49045 ja 49093-49095 ym. alueiden asemakaavan hyväksymistä sekä korttelin nro 49057 ja katualueen (Borgströminmäki) asemakaavan muuttamista (nro 12000).

Tyytymättöminä Helsingin kaupunginvaltuuston tekemään päätökseen pyydämme, että hallinto-oikeus kumoaa päätöksen, koska asemakaava on maankäyttö- ja rakennuslain vastainen. Tärkeim­pinä perusteina esitämme seuraavaa:

 -  kaava on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen, koska siinä laaja, vetovoimainen ja yhtenäinen luontoalue on tarpeettomasti pirstottu eikä hiljaisen alueen säilymistä ole edistetty.

-   kaava on maakuntakaavan vastainen, koska se on maakuntakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen vastainen ja tuhoaa alueen luontoarvot.

-  kaava on yleiskaavan vastainen, koska yleiskaavassa ei ole osoitettu näin raskasta rakentamista   Borgströminmäelle.

-   kaava on sille asetettujen sisältövaatimusten vastainen, koska sitä laadittaessa maakuntakaavaa ei ole otettu huomioon; ei ole luotu edellytyksiä terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elin­ympäris­tölle; eikä ole vaalittu luonnonympäristöä ja hävitetään siihen liittyviä erityisiä arvoja.

-   kaavan luontoselvitykset ovat riittämättömät.

Kaavoituksen reunaehdot

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa:

-  yleistavoiteena on, että alueidenkäytössä edistetään kyseiseen tarkoitukseen osoitettujen hiljaisten alueiden säilymistä ;

-  erityistavoitteena on, että alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet ja alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota;

-  Helsingin seudun erityiskysymysten yksi erityistavoite on, että alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava väestön tarpeiden edellyttämät ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat riittävän laajat ja vetovoimaiset vapaa-ajan alueet.

-  Borgströminmäen asemakaavaa laadittaessa ei ole huolehdittu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Maakuntakaavassa on varattu taajamatoimintojen välinen, Borgströminmäen sisältävä, etelä -pohjoissuuntainen Tahvonlahti–Tullisaaren-vyöhyke virkistysalueeksi.Virkistysalue on osa Helsingin virkistysalueverkkoa, jonka pääpiirteet on osoitettu jo vuoden 1992 yleiskaavassa ja seutukaavassa. Maakuntakaavan selostuksen mukaan virkistysalueiden rajaukset noudattavat aikaisemmin vahvistettujen seutukaavojen rajauksia.

Maakuntakaava on asemakaavaa laadittaessa ohjeena. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle rakennuslainsäädännön uudistamiseksi (HE 101/1998) kirjoitetaan asemakaavan sisältövaatimuksista (MRL 54 §):

-  Asemakaavaa laadittaessa on ensinnäkin otettava huomioon yleispiirteinen alueiden käytön suunnittelu eli maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava.

-  Erityisesti maakuntakaavan kautta myös valtakunnalliset alueiden käyttöä koskevat tavoitteet vaikuttavat asemakaavan laatimiseen. Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa.

-  Koska seutukaavan seuraaja, Uudenmaan maakuntakaava on tullut voimaan Helsingin yleiskaavan jälkeen, ei yleiskaavassa ole voitu ottaa huomioon niitä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, jotka on kohdennettu koskemaan suoraan maakuntakaavoitusta ja koska Helsingin yleiskaavassa Borgströminmäen asemakaava-alue kuuluu kartalla katkoviivalla rajattuun ns. suunnittelualueeseen, jossa maankäytön rajaukset ja sijainnit eivät ole sitovia, tulee maankäyttömuotojen rajauksissa noudattaa maakuntakaavaa laadittaessa asemakaavaa.

-  Borgströminmäen asemakaava-alue on Uudenman maakuntakaavassa merkitty arvokkaaksi geologiseksi muodostumaksi. Luonnonarvoltaan merkittävän alueen rajaus on ympäristöministeriön käynnistämän arvokkaiden kallioalueiden inventoinnin[1] päivityksen mukainen[2]. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on arvioitava ja sovitettava yhteen maakuntakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen mukainen maankäyttö ja geologiset arvot.

-  Borgströminmäen asemakaava on maakuntakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen vastainen ja tuhoaa alueen luontoarvot. Kaupunki ei ole esittänyt perusteita hiljaiseksi luokitellun, luonnonarvoiltaan merkittävän seudullisen virkistysalueen ottamista rakentamiseen.

Helsingin yleiskaavakarttaan on katkoviivalla rajattu Laajasalon länsiosaan suunnittelualue, johon Borgströminmäen asemakaava-alue sisältyy. Merkintään liittyy määräys, jonka mukaan kartalla esitetään vain maankäyttömuotojen väliset suhteet eikä maakäytön rajoja tai sijainteja ole määrätty. Valtuuston päätökseen hyväksyä yleiskaava liittyy selostuksessa esitetty periaate, että maankäytön sijainti ja rajaukset määrätään myöhemmin laadittavassa osayleiskaavassa.

Helsinki on muuttanut yleiskaavaa osalla suunnittelualuetta laatimalla ns. Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan. Osayleiskaavan tultua lainvoimaiseksi yleiskaavan tulkinta on mahdotonta jo pelkästään siksi, että suunnittelualue ei enää ole rajattu.

Yleiskaavakartan maankäytön rajauksia on siten mahdotonta pitää ohjeena asemakaavaa laadittaessa - alueelle olisi pitänyt laatia osayleiskaava ennen asemakaavoitusta. Yleiskaava ei ohjaa alueen maankäyttöä eikä osoita tarpeellisia alueita maankäytön perustaksi MRL:n 35 § tarkoittamalla tavalla.

Yleiskaavaan merkityn suunnittelualueen länsiosa eli öljysataman ja Kaitalahden alue on yleiskaavan selostuksessa nimetty Kruunuvuorenrannaksi. Se on yksi merkittävimpiä uusia rakentamiskohteita, ns. toimenpidealue, 601 Tahvonlahti/Tullisaari, jonne on suunniteltu rakennettavaksi 500 000 k-m2 asuntoja ja 50 000 k‑m2 toimitilaa.

Borgströminmäki ei kuuluu toimenpidealue 601:een, vaikka kuluukin Tullisaaren osa-alueeseen, mutta. Yleiskaavan selostuksessa Tullisaaren osalueelle (toimenpidealueen ulkopuolelle) ei ole suunniteltu rakentamista.

Yleiskaavaan merkityllä suunnittelualueella maankäyttöratkaisut perustuvat metroon ja sen asemien sijainteihin. Yleiskaavaselostuksessa painotettiin, että vain suora metroyhteys keskustaan tekee Länsi-Laajasalossa asumiseen osoitetun alueen laajuuden mielekkääksi. Metro on merkitty myös maakuntakaavaan. Metroa ei rakenneta Laajasaloon.

Yleiskaavassa ei ole suunniteltu näin raskasta rakentamista Borgströminmäen asemakaava-alueelle  ja metrosta luopuminenkin tukee tällaista alkuperäisen yleiskaavan tulkintaa. Asemakaava on ristiriidassa yleiskaavan kanssa. Asemakaavoitus ei näin ollen noudata MRL:n mukaista alueidenkäytön suunnittelu-järjestelmää.

Vuorovaikutus

Borgströminmäen asemakaavan vireilletulosta ei ole ilmoitettu paikkakunnalla yleisesti leviävässä lehdessä eikä kaavoituskatsauksen yhteydessä.

Liikenne

Borgströminmäen asemakaavan selostuksen liikenne-ennusteessa arvioidaan Koirasaarentien tulevaksi liikennemääräksi 15 000 ajon./vrk Kruunuvuorenrannan rakennuttua. Selostuksesta tai sen liitteistä ei käy ilmi, miten lukuun on päädytty. Koirasaarentien liikennemääriä tilanteessa, jossa Kruunuvuorenranta on valmistunut, on ennustettu kahdessa arviossa, joissa on päädytty suurempiin liikennemääriin.

Kruunuvuoren osayleiskaavan yhteydessä tehdyssä selvityksessä[3] Aimo Huhdanmäki on ennakoinut tulevien kruunuvuorenrantalaisten liikkumista. Hänen tulostensa perusteella 10 000 kruunuvuorenrantalaista tulee tekemään 20 140 henkilöautomatkaa/vrk. Tulos on sopusoinnussa joukkoliikennevertailun[4] liikenne-ennusteen kanssa, jossa Laajasalon sillan kautta arvioidaan tehtävän 19 000 henkilöautomatkaa/vrk enemmän Kruunuvuorenrannan rakennuttua.

Kaavoittaja aliarvioi Koirasaarentien ennusteliikennemääriä selvittämättä asiaa. Kaava ei tältä osin perustu riittäviin selvityksiin (MRL 9 §). Liikennemäärän aliarviointi johtaa virheellisiin ilmanlaatu- ja melutasoarvioihin.

YTV:n mukaan asutuksen suositusetäisyys tien reunasta on 21 - 28 m, kun liikennemäärä on 15 000 - 20 000 ajon./vrk. Asutuksen ja virkistysalueiden suositusetäisyys Koirasaarentiestä alittuu. Asemakaavaa varten ei ole laadittu hiukkasselvityksiä. Suunnitelma ei tältä osin täytä asemakaavalle lain asettamaa terveellisen, turvallisen ja viihtyisän elinympäristön vaatimusta eikä kaava perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Asemakaavaselostuksen liitteenä olevissa meluselvityksissä ei ole ilmoitettu niiden perusteena olevia liikennemääriä eikä kaava-asiakirjoista ilmene, millä perusteella mainittuihin arvoihin on päädytty. Meluselvitys ei ole riittävä.

Luonto

Borgströminmäen asemakaava-alueen luontoarvot ovat kiistattomat. Valtakunnallisesti arvokkaalla kallioalueella on linnustollisesti arvokas alue ja arvokas suo, jota reunustaa luonnonsuojelulain nojalla suojeltava jalopuumetsikkö.

Borgströmin asemakaava.alue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen kallioalueeseen, joka sisältää sellaisia biologisia, geologisia tai maisemallisia arvoja, joilla on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Sen luonnon- ja maisemansuojelullinen arvo koostuu kolmesta päätekijästä:

1.      geologis-geomorfologiset,

2.      biologis-ekologiset ja

3.       maisemalliset tekijät.

Lisäksi arvotukseen vaikuttivat kallioalueen luonnontilaisuus, lähiympäristö, kulttuurihistoria ja arkeologia sekä virkistyskäyttö.

Helsingin yleiskaavan valmistelun yhteydessä laaditussa liikennemeluselvityksessä osoitettiin Borgströminmäen asemakaava-alue jo alustavasti olevan Helsingin hiljainen alue (kohde nro 6) ja Helsingin meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa[5] se arvioitiin yhdeksi Helsingin hiljaisista alueista. Toimintasuunnitelman mukaan tärkein olemassa olevia hiljaisia alueita koskeva säilyttämiskeino on suojata arvokkaimpina pidetyt hiljaiset alueet merkitsemällä ne kaavoihin ja liittämällä merkintään määräys riittävästä suojavyöhykkeestä alueen ympärillä. Helsingin kaupunki ei noudata laatimaansa Meluntorjunnan toimintasuunnitelmaa. Alueen hiljaisuus on luonnonympäristön erityinen arvo, jota maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaan ei saa hävittää.

Kaavoitusta varten tehty Kruunuvuorenranta, osayleiskaavaehdotus ja maankäyttösuunnitelmaehdotus, vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön -luontoselvitys perustuu kaupungin sisäisessä verkossa, intranetissä, olevaan täydelliseen versioon luontotietojärjestelmästä. Intranetin tiedot eivät ole olleet osallisten käytössä sellaisessa muodossa, että osalliset olisivat voineet lausua niistä mielipiteensä.

Luontoselvityksestä puuttuu kokonaan kääpien, jäkälien ja sammalten kartoitus.

Borgströminmäen asemakaava-alueella on julkisen luontotietojärjestelmän mukaan linnustollisesti arvokkaaksi merkitty kohde 225/99. Tämän ja Koirasaarentien eteläpuolella olevien arvokkaiden lintukohteiden 228/99 ja 229/99 kuvaukset kertovat hyvin virkistykseen soveltuvasta alueesta, jossa on runsasta ulkoilukäyttöä ja monipuolista luontoa. Toisaalta lintujen runsaus kertoo alueen kestävyydestä ja soveltuvuudesta virkistyskäyttöön. Ne muodostavat yhdessä maakuntakaavaan merkityn virkistysalueen, jossa on turvattava virkistyskäyttöedellytyksien säilyminen.

Vireillä olevissa kaavahankkeissa on tuhoutumassa useita arvokkaita lintukohteita. Kaavan yhteydessä olisi pitänyt selvittää kaavan ja alueen muiden suunnitelmien kokonaisvaikutus linnustoon.

Julkisessa luontotietojärjestelmässä Borgströminmäen asemakaava-alue on puutteellisesti tutkittu. Alue kuuluu kahden kasviruudun alueelle, joista toisella, Tahvonlahti 220, on ruudun lisätiedon mukaan lisätutkimustarve, koska aluetta ei ole kävelty riittävän kattavasti. Muun muassa asukkaiden tunnistama jalopuumetsikkö sijaitsee pääosin tällä ruudulla, mikä jo sinällään kuvaa alueen luontoarvojen puutteellista selvittämistä.

Tieto alueen luontoarvoista olisikin tullut koota erilliseksi selvitykseksi, ja siinä olisi tullut arvioida alueen käyttötarkoituksen muutoksen vaikutus alueen luontoarvoihin. Tieto ympäristön virkistysalueista olisi tullut koota erilliseksi selvitykseksi, ja siinä olisi tullut arvioida alueen käyttötarkoituksen muutoksen vaikutus ympäristön asukkaiden virkistysmahdollisuuksiin.

Borgströminmäen asemakaava-alueella olevan jalopuumetsikön tunnistivat alueen asukkaat. Tällöin Helsingin kaupungin ympäristökeskus invetoi alueelta vain luonnonsuojeluasetuksen tarkoittamat tammet, joiden rinnakorkeusläpimitta oli vähintään 20 cm ja vaahterat, joiden rinnankorkeusläpimitta oli yli 7 cm. Se rajasi "tiheimmän jalopuuston ydinalueena"- luontaisesti syntyneen, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuva metsikön, luonnonsuojelulain kriteerit täyttävän jalopuumetsikön.

Borgströminmäen asemakaava-alueella suoritetun toisen jalopuiden inventaarion perusteella kaavassa on rajattu kaksi aluetta, jotka on suojeltu kaavamerkinnällä. Inventaario sisältää virheitä ja on puutteellinen. Esimerkiksi asukkaiden tunnistamalla alueella ei ole lainkaan inventoitu alle 20 cm paksuja tammia tai alle 7 cm paksuja vaahteroita. Kaavassa rajattujen alueiden metsiköt eivät täytä luonnonsuojelulain kriteerejä jalopuumetsiköistä ja ne on rajattu pelkien jalopuiden lukumäärän perusteella, vaikka lain mukaan suojellaan luontotyyppiä, jalopuumetsää. Oikeuskirjallisuuden[6] mukaan kaava voi olla MRL:ssä säädettyjen sisältövaatimusten, luonnonarvojen ja - ympäristön vaaliminen, vastainen silloinkin, kun LSL 29 §:ssä tarkoitettua luontotyyppiä ei ole vielä rajattu.

Jalopuihin liittyvät selvitykset eivät ole olleet osallisten saatavilla eivätkä ne muutoinkaan ole olleet mukana vuorovaikutusmenettelyssä eikä niitä ole kaava-asiakirjoissa.

Asemakaava ei täytä MRL:ssä asemakaavalle säädettyjä sisältövaatimuksia. Asemakaavaa ei ole laadittu siten, että luonnonympäristöä vaalittaisiin eikä erityisiä arvoja hävitettäisi. Asemakaava ei myöskään perustu riitäviin selvityksiin ja tutkimuksiin.

Laajasalossa tammikuun 22. päivänä 2012

Anna-Riitta Summanen, puheenjohtaja

Markku Tilli, varapuheenjohtaja

 [1]    Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudenmaan läänissä. Suomen ympäristökeskus. Helsinki: 1994.

[2]    Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla, Jukka Husa ja Jari Teeriaho. Alueelliset ympäristöjulkaisut 350. 2004.

[3]    Kaupunkirakentamisen sosiaalisia lähtökohtia Kruunuvuorenrannassa, Timo Vuolanto (toim.). Helsingin kaupunkisuunitteluviraston julkaisuja 2004:6. s. 83 - 89.

[4]    Laajasalon joukkoliikennejärjestelmien vertailu 10.5.2007. Kaupunkisuunnitteluvirasto, liikennejärjestelmätoimisto ja liikennelaitos, suunnitteluyksikkö.

[5]    Helsingin kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelma 2008, Ilkka Niskanen, Jani Päivänen, Lauri Virrankoski, Mikko Alanko, Sirpa Jokinen, Matti Pesu, Paula Leppänen ja Laura Gröhn. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 15/2008

[6]    Maankäyttö- ja rakennuslaki, Hallberg P. - Haapanala A. - Koljonen R. - Ranta H. Talentum. Helsinki 2006.

Vastaselitys ELY-keskuksen valitukseen KHO:lle 20.1.2012

Korkein hallinto-oikeus

Unioninkatu 16, Helsinki

Viite:   Selityspyyntö 21.12.2011 KHO  Dnro 3352/1/11

          Lisäaika selitykselle 3.2.2012 asti (Soili Toivanen 12.1.2012)

 SELITYS

Vaatimus

Laajasalo-Degerö Seura ry (jäljempänä LDS) vaatii, että korkein hallinto-oikeus pitää voimassa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Perusteluinaan LDS viittaa asiassa aiemmin lausumaansa sekä korostaa seuraavaa:

Esitetty katujärjestely Laajasaloon on hyvin massiivinen. Sen leveys ei ole missään suhteessa laajasalolaiseen ympäristöön. ELY-keskuksen perusteluissa viitataan Helsingin kaupungin rakennusviraston katu- ja puisto-osaston perusteluihin, että ”Jotta asemakaavan mukainen Koirasaarentien uusi katulinjaus ja tasauksen nosto olisi mahdollista toteuttaa, on katurakenteita tukeva muuri tai vaihtoehtoisesti pengerluiska rakennettava suojelualueelle (korostukset LDS:n)”. Jo tuo toteamus osoittaa, että tiesuunnitelmassa ei ole mitenkään huomioitu olemassa olevaa lainvoimaista Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualuetta. LDS katsoo, että virheellinen suunnitelma tulee korjata sellaiseksi, ettei sen toteutus tuhoa luontoa ja edellytä pienintäkään luonnonsuojelualueen loukkaamista ja lakkauttamista, kun sellaiseen suunnitteluun on olemassa ilmiselvät mahdollisuudet.

LDS painottaa HHO:n ratkaisuperustetta ”Luonnonsuojelualue, joka on kooltaan noin 5 hehtaaria, on perustettu 21.11.1997 Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä LUO 576. Suojelualueen rauhoitusmääräykset kieltävät muun muassa maa- ja kallioperän vahingoittamisen, metsänhakkuun, kasvillisuuden vahingoittamisen, teiden rakentamisen sekä kaikenlaisen muun toiminnan, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen. Perustamispäätöksen mukaan rauhoitusmääräyksistä voidaan poiketa vain, mikäli se on perusteltua luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön kannalta (korostukset LDS:n)”. LDS toteaa, että tällaisesta poikkeamisesta ei ole nyt kyse.

LDS toteaa, että Kruunuvuorenrannan tuleva nykyinen aluerakentaminen poistuneen öljysataman tilalle oli tiedossa jo 1997, kun luonnonsuojelualue perustettiin ja toistaa, että nyt             kysymyksessä oleva tielinjaus korkeusasemineen vaatii uutta kunnollista suunnittelua vähättelemättä ympäristön reunaehtoja.

Helsingin kaupungin hakemuksessa ELY-keskukselle todetaan ilman vaihtoehtoja ”Kadun pinnan nostamisesta johtuen joudutaan rakentamaan … luonnonsuojelualueen puolelle” (korostukset LDS:n). Tällainen vaihtoehdottomuus ei voi olla hyväksyttävä peruste luonnonsuojelualueen osittaisellekaan lakkauttamiselle eikä rauhoitusmääräyksistä poikkeamiselle. HHO:kin toteaa päätöksessään, että ”… ei ole arvioitu sitä, estääkö rauhoitus nyt kyseessä olevan hankkeen, Koirasaarentien rakentamisen, toteuttamisen, eikä sitä, millä edellytyksin hanke olisi mahdollisesti toteutettavissa suojelualuetta osittain lakkauttamatta.

LDS toteaa, että Koirasaarentien suunnittelun hankeselvitysvaiheessa on tutkittu Koirasaarentielle eri vaihtoehtoja aina tunneliratkaisua myöden, mutta päädytty ilmeisen välinpitämättömästi tai huomaamatta huonoon luonnonsuojelualueen reunaan suunniteltuun ylileveään tielinjaukseen, mikä on nyt viimeistään korjattava uudelleensuunnittelulla.    

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukaan ei elinympäristöä saa heikentää tarpeettomasti eikä luonnonympäristön erityisiä arvoja saa hävittää. Myös valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu kallioalue tuhoutuu tien tarpeettoman leveyden ja linjauksen vuoksi. Tien pohjoispuolella syntyy suunnitelmien mukaan noin 10 m korkeita leikkauksia arvokkaisiin avokalliorinteisiin. Leikkaukset voidaan välttää tien paremmalla linjauksella ja tekemällä tie vain tarpeellisen levyiseksi. Tie on mm. istutuskaistojen vuoksi noin 10 m tarpeettoman leveä.

Koirasaarentien linjaus Tahvonlahden pohjukassa on väärä. Tielinjauksen vieminen Tahvonlahden pohjukan yli aiheuttaa maisema- ja meluongelmia, jotka pilaavat Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualueen lisäksi myös Tahvonlahden hiljaisen virkistysalueen, minkä osalta LDS on jättänyt oman valituksen HHO:lle. LDS:n käsityksen mukaan tehtävät vaadittavat lisäselvitykset tulevat joka tapauksessa edellyttämään tielinjan uudelleen suunnittelun.

Lain edellyttämät liikenteen meluhaitat on jätetty selvittämättä ja tutkimatta. Ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta tehtyjen päätösten mukaiset suojelutoimet edellyttävät tielinjauksen tarkistamista ja melusuojauksen selvittämistä, minkä lisäsuunnittelun avulla pystytään  välttämään kyseessä olevalle Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualueelle rakentaminen.

Laajasalossa 20.1.2012

Anna-Riitta Summanen, puheenjohtaja

Markku Tilli, varapuheenjohtaja